ohut silta
kimaltava valolanka
kiertyy
hiertyy
ehkä huomenna
ehkä huomenna
pimeä kuilu
on kotini ainoa
Oli minullakin ystäviä.
He kutoivat tuon langan.
Toivat elämää yksinäisyyteeni.
Ja minä rakastin heitä.
Tosissani rakastin.
Kerroinkin sen.
Unohdin missä olin.
ohuen siltani
katkaisin sanoillani
kiersin
hiersin
eikä huomenna
eikä koskaan
pimeässä kuilussani
ole elämää
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Sparklygreen | Olen kaupunki | 3.10.2013 | 0 | Runo |
| Sparklygreen | Uusi kevät | 24.7.2013 | 0 | Runo |
| Sparklygreen | Uhmaa ja harhaa. | 22.7.2013 | 0 | Runo |
| Sparklygreen | Yö | 28.6.2013 | 3 | Runo |
| Sparklygreen | Purppurapilvenä | 22.6.2013 | 1 | Runo |
| Sparklygreen | Haaste | 21.5.2013 | 1 | Runo |
| Sparklygreen | Voi mitä teitkään. | 20.5.2013 | 2 | Runo |
| Sparklygreen | pakkanen | 6.12.2012 | 0 | Runo |
| Sparklygreen | masennus | 3.7.2012 | 3 | Runo |
| Sparklygreen | Nimetön | 3.7.2012 | 0 | Runo |
Kommentit
realistista kuvausta masennuksesta
pidin
surullisen tuskainen runo. ystävät tuovat valonpilkahduksen, mikä katoaa sen samantien.
sydäntäraastavaa ja pimeää. kuitenkin kaunista.
Kipeän tuskainen runo, mutta tosiaan samalla kaunis.