Henkilökohtaisesti hukassa

Henkilökohtaisesti kaikki hajoo
Mutta tädille minä vain hymyilin
: anna tikkari niin osaan nauraa

Kuka sinä olet?
Ne kyselevät elämäntarkoitusta
kuudelta aamulta
silmissä unihiekkaa

Missä sinä olet?
Joku lupaa tähtiä, auringonpimennyksenkin
ja kaikkia pieniä kultarahoja
Mutta minä katson sinun silmiisi
ja hukun

Kysymysten myrskyssä
me menimme piiloon
leikimme kanttarellihippaa
ja nauruaakkosia

Kuinka kaikesta onkaan aikaa
veden pinta on tyyni
ja sydän arpeutunut

näitäkö ne kutsuu hyvästeiksi
unohtamiseksi

(minussa sinä et kuole,
niinkuin maailma elää,
niin kauan,
meidänkin tarinamme jatkuu

vaikka ilman sinuakin,
tämä tarina jatkuu,


tämä tarina on ikuisesti todellisuus


jota elän)