Katse pimeyteen tuojottaa.
En itseäni, voi taaskaan ymmärtää.
Hän mielestäin pois lähde ei.
Huokaisu toisensa jälkeen, karkaa tyhjään huoneeseen.
Miksen vain, vois unohtaa?
Silmät sulkeutuu, tuska sisintä kovertaa.
Tahtoisin vain paeta, vuorille kaukaisille.
En vain jaksais ajatella, pyöriä ympyrää, unelmoida.
Mutta kun en muuta voi tehdä, kuin unelmoida.
Unelmoida niistä silmistä, niistä huulista, siitä katseesta.
Siitä katseesta, mikä joka ikinen kerta, mut saa tuntemaan jotakin taivaallista.
Jokainen katse, saa sisimpäni kihelmöimään.
Jokainen kosketus, ja sisimpäni roihahtaa liekkeihin.
Ja se on niin väärin, niin väärin.
En tahdo tuntea näin.
En saa tuntea näin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
