Onnen tonkija

Runoilija Alistavaherra

mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 4.1.2015

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Oman epätäydellisyytensä tunnustaminen mahdollistaa sen, että voi joskus tavoitella täydellisyyttä. Kun haluaa tutustua itseensä, on oltava valmiimpi kohtaamaan kipua kuin välttämään sitä. Lähes aina se merkitsee nöyryyden opettelua - ja valmiutta myöntää olevansa väärässä. Keho tunteineen on minulle inspiraation lähde, josta keskustelen / väittelen mielelläni.
 

Epätoivon siemen,
Muiden onnesta syntyi.
Sielu värisi kyynelistä.

Kaipaus kuristaa hitaasti,
Odotan, toivon, pelkään.
Haluan olla kylläinen, tarpeellinen.

Pakkomielteeni ahmii,
Kohta meidät nälkäiseksi kaluten.
Mikset ymmärrä, omi, syleile.

Hukkaan heitetystä,
Lohkeaisi pala, tyhjästä.
Hylättynä, tarpeettomana, käyttämättömänä.

Löydettynä romuna,
aarteena täyttymystä sykkien,
Onneksi autuaan hyväntekijänsä.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot