Valkovuokkojenkin ylle satoi lumi,
enkä minä osannut
tai tiennyt,
kuinka villasukka parsitaan oikeaoppisesti.
Minun oli helpompaa vain olla
ja kuvitella
kesästä kesä, talvesta talvi,
vaikka molempiin tuntui olevan aikaa.
Saappaita minulla ei ollutkaan.
Sinusta en erottanut vuodenaikoja.
En ilosta pulputtavaa puroa
saatikka tammikuun pakkasta.
Räntäsade oli jäänyt sieluusi asumaan.
Eikä minulla ollut keinoja eikä välineitä, sellaiseen säähän.
Kätesi kuitenkin lämmin,
ja pidän siitä kiinni.
Raavin tikkuja lämpimiksesi, ja hymyilen,
vaikka yrität niin kovasti kadota.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
