Ihmisen polku

Polku ihmisen
on moninainen.
Kaikin puolin ihmeellinen
kiemurteleva, sotkuinen
yhteen menee niin monien
yhdessä ja yksin sen kulkee
jokseenkin yksityinen
jokseenkin yhteinen
jokaisella omaperäinen
niin erilainen.

Välillä se kukoistaa
tuokosuu ja laulaa
kuin värikkäin ja kaunein
kukkaismaa
välillä se on hiljainen ja tyyni
kuin rauhallinen hymni
välillä se on harmaa
jotta voi sataa
ja tuoda mukanaan
puhdistavan voiman
joka sitten saa
kukkaismaan jälleen kukoistamaan.