Loppu

Sun korot on katki ja punainen matto,
on altasi temmattu pois.
Poissa on loisto, juhlat on ohi,
kuka sua enää muistaa vois?

Kenkäsi hiersi on varpaissas rakot,
mut mikä sattuu on kyynisyys.
Parit onnelliset nousevat taksiin,
niil´on toistensa läheisyys.

Sä mietit paljonko tanssit ja joit,
noina vuosina menneinä.
Ja ainoo mikä sut pystyssä pitää,
on vain kylmä tiiliseinä.

Silmäs sulkien sammut asvaltille,
ehkä joku sut siitä kerää.
Mihin ikinä siitä sut viedäänkin,
toivot siellä et enää herää.