Nimetön

juuri nyt en nää itseäni peilistä , nään surullisen ja yksinäisen ihmisen joka on niin väsynyt mutta uni ei tule
tekisi mieli vain itkeä
minua tallotaan , minua loukataan
kukaan ei voi ymmärtää miltä itsensä menettäminen tuntuu
kukaan ei nää sitä mutta minä itse tunnen sen
se ihminen joka minä olin oli itsevarma , iloinen , ei pelännyt maailmaa vaan otti sen minkä halusi taisteli sen eteen mitä todella halusi , rakasti itseään ja toista ihmistä
tämä ihminen joka katsoo minua peilistä takaisin ei ole se ihminen
tämä on väsynyt , kyllästynyt itseensä , ilo on vaihtunut suruun
itsevarmuus on kadonnut , tuntuu kuin arvoni nykyisin olisi ei mitään olen vain jokin helvetin kotipiika ,kodinhoitaja .
miten helvetissä olen tässä pisteessä nyt , miksi joudun aina antamaan periksi , ennen söin elävältä kukkoiliat mitä minulle tapahtuu ? ei täm