Kadotin taivaaltani tärkeimmän taivaankappaleen.
Sen joka meitä yhdisti ja tietämme valaisi.
Sen jota katsoessani sinun kasvosi näin,
ja jota yksin katsoessani tunsin ikävää.
Siihen aina yhdessä ollessamme nostimme katseemme,ja vain sen nähden näytimme rakkautemme.
Sinä iltana kun sut omistaa sain, oli kuumme täydellinen, se sai loistaa kirkkaalla taivaalla,
eikä yksikään pilvenharso voinut himmentää sitä.
Niin täydellisenä ei enää kuu voi nousta taivaalleni. Ilman sinua se pysyy aina sirppinä, eikä koskaan saavuta täydellisyyttä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on upea runo.
Kuulaudessa kuu
laskeutuu...
Pimeydessä huutaa
hiljaisuus.
Surumielinen mutta kaunis ja herkkä.Tykkään.