Vihan tunne voimakas,
aina yhtä oikukas.
Suutut sä ehkä äkisti,
ja anteeksi pyydät nätisti.
Silti jäljet jättää sanat ne,
jotka lausut etkä vaikene.
Haukut ehkä rakkaintas,
kun muuten et osaa ilmaista tunteitas.
Joku kätensä nostaa ja lyö,
sitä korjata ei voi hyvä työ.
Koita siis aina vihasi sammuttaa,
ajatella hyvää ja rakastaa.
Vaikeaa se kenties on,
mutta lopputulos on suruton!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella syvällinen ja koskettava runo. Vihalla ja mesuamisella emme voita mitää, saamme vaan haavoja mieleemme.