Kun harhauduin lapsuuteni uneen,
sillä välin sinä väsytit kesään ikävän,
himmensit taivaalta katseen, muistamaan taas ihoni kylmää,
vettä varisee sieni metsän sammaleille,
ruskassa variksen siivet väräjävät edessä värisilmien,
yksinhän minä, tule syksy ota minut ystäväksesi?
sillä välin sinä väsytit kesään ikävän,
himmensit taivaalta katseen, muistamaan taas ihoni kylmää,
vettä varisee sieni metsän sammaleille,
ruskassa variksen siivet väräjävät edessä värisilmien,
yksinhän minä, tule syksy ota minut ystäväksesi?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän kaunista,pidän.
kuten runossasi hienosti kuvaat
- ehkä syksy tuo toivotun muutoksen
Syksyssä on oma kauneutensa.
kaipuu ja ikävä vahvasti tykönä
Syksyn on ystävä, kun pistää lämmintä ylle ja antaa puhurin puhaltaa ;)
Nyt luen runoasi sisällä takan lämmössä, mutta mieleni tekee jo juosta ulos,
syksyyn. Marle kiittää ;)
Sivut