Tulitiikeri

Pakenet pelon panssari ylläsi pimeyteen.
Olen kannoillasi, tulitiikeri kultaisin kulmahampain.
Kumea karjuntani saa veresi vapisemaan.
Haistan halusi kääntyä ympäri, 
kohdata minut silmästä silmään.

Sillä olen nähnyt katseesi kuumeisen kiihkon,
saman raivoisan halun polttavan molempia.
Tuntenut kuinka aurinko räjähtää sisälläni,
kun menneisyytesi palaa syleilyssäni.

Pysähdyn pimeään kuuntelemaan hengitystäsi,
sydämesi rummutukseen rytmitän askeleeni.
Vaikka seisot siinä suoraselkäisenä suljetuin huulin
aistin tuskaiset ajatuksesi, halusi anella armoa.

Tavallaan toteutan toiveesi, minä peräännyn.
En jää vaanimaan saati hyökkää varoittamatta.
Juoksen pois jättäen sinut lämmittelemään 
hiipuvan hehkuni hiilloksiin.

Huutoni kiirii korviisi kun maisemat kiitävät ohitseni.
Ensimmäistä kertaa kylmyys kysyy lupaa asettautua asumaan.
Annan sen astella elämääni, ottamaan sille kuuluvan paikan.
Mieleni vankassa vankilassa heittäydyn vuoteeseen,
jonka satiinilakanaa koristavat koston terälehdet.

Kuinka minä piehtaroinkaan, kieriskelen kirkuen muistoissa!
Kaadan katkeruuden ylitsevuotavan maljan ylleni 
Yhä uudestaan uppoan raivoni syvään syöveriin,
Niin mustiin vesiin, etten tiennyt olevankaan.
Hengästyneenä haukon pinnalle hukkuakseni taas.

Öinä jolloin uupumus uuvuttaa minut täysin
Astelen mieleni laitamilla etsien sinua.
Katselen tulitiikerin tassunjälkiä polulla,
jonka päässä odotat minua syli avoimena.
Tiedän kaiken olevan houkan houreisia toiveita,
merkityksettömiä haavekuvia huomisesta.

Kuitenkin kuule minua kun kohtaamme unissani
haluan sanoa sinulle vielä viimeiset sanani.
Jos kannatkin salaa ajatusta minusta,
älä huoli murheistani, opin päivä päivältä
enemmän itsestäni ja vähemmän sinusta.
Valkenee vielä aamu jolloin kuoriudun kotelostani
sudenkorennoksi lempeään suvituuleen.