Kuinka paljon minusta
sinua olikaan
huomaan vasta nyt
kun sinä
olet poissa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nimetön
Runoilija albert
mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.7.2003
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| albert | Älä kuollaksesikaan | 15.9.2007 | 2 | Runo |
| albert | aikoja | 9.9.2007 | 1 | Runo |
| albert | Itsekkyydestä | 20.7.2007 | 0 | Runo |
| albert | mama | 11.1.2007 | 0 | Runo |
| albert | Nimetön | 9.1.2007 | 1 | Runo |
| albert | Nimetön | 9.1.2007 | 0 | Runo |
| albert | Too beautiful | 8.1.2007 | 0 | Runo |
| albert | Jos jokin käskymuoto | 11.10.2006 | 1 | Runo |
| albert | Nimetön | 29.3.2006 | 3 | Runo |
| albert | Nimetön | 27.3.2006 | 5 | Runo |
Kommentit
Tämä on upea!
Sopii niin moneen... poislähteneeseen puolisoon, vanhempaan, omaan lapseen. Jopa vuosia kestäneeseen työtoveruuteen. Pidän juuri siitäkin, ettet ole tässä selvittänyt kenelle tämä on!
Tämä kolahti kovaa. Upea runo.
Pari kummallista lausetta,
tuntuu aivan samalta kuin paksu historian kirja;
niin todelta.
Ihmeellistä ja niin kaunista, tykästyin.
Noin se on, kun sen oivaltaa,
kipeää...
siis sanattomaks menin!!!"huomaan vasta nyt"se jotenki kosketti sieluani miksi jälkeenpäin huomaa??ei tähän voi oikeesti sanoa mitään se on liian hyvä!!!