Pidän kädessäni ruusua,
joka alkaa hiljalleen kuihtua.
Tuijotan sameaa vettä,
joka on vaarallisen näköinen.
Seuraan lumihiutaleiden leijumista,
niiden puhtaan viatonta olemusta.
Voi, kunpa minäkin olisin vielä puhdas ja viaton sielu,
voi, kunpa olisin saanut anteeksi pahimmat syntini.
Voi, kunpa ne eivät olisi haudanneet minua kylmään ja jäiseen maahan.
Ne kirosivat minut yöllisen elämäni tähden,
tekivät minusta synnillisin olennon,
joka ei ansaitse elää.
Kaikki vain siksi, että minä uskalsin irrottautua heistä ja heidän saatanallisesta kahleestaan,
vain sen takia.
Heidän takiaan minä nousin haudastani.
Ja minä aion saada omani takaisin...
Selite:
Hmm. >.<
Kuolemattomuutta...
oletus
