etkö näe etten sovi täydelliseen perheeseesi
joiden hymyjen takaa
ei löydy pakottamista
vaan aitous
etkö näe että istun hiljaa
koska hymyni ei naura
se ei nosta suunpieliäni itsestään
etkö huomaa
kuinka on kiusallista istua hänen kanssaan
kun en tiedä kumpi meistä
ajatuksesi valloittaa
mikset huomaa etten sovi perheesi kanssa
samaan ruokapöytään istumaan
muistatko eilistä?
mihin osaan minä kuulun sinun elämään?
kyllä sinä huomaat,
olet vain siirtänyt minut jo unohdettujen muistojen osastoon
Selite:
henkilökohtaista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä ja koskettava runo