Reaktioita

"Älä rakenna linnoja pilviin,
sillä tuuli ne hajoittaa,
älä katsele syvälle silmiin,
joita et voi unohtaa."

Entä, jos itse olin myrsky hirmuinen,
joka repi linnat perustuksiltaan?
Se, joka hetkellä katseen viimeisen,
käänsi katseensa ihan eri suuntaan?

Huomaan kehoni lihasten kireyden,
kun seisot siinä lähelläni.
Tunnen muurieni antaman viileyden,
kun koitan pitää reviirini itselläni.

Kun astahdat hetkeksi lähemmäs,
lämpösi hehkuu iholleni,
saaden minut kavahtamaan hieman edemmäs.
Tämä ei ole reilua sydämelleni.

Silti katseesi on niin aseista riisuva,
että tunnen jääväni siihen hetkeksi jumiin.
Haukon henkisesti hetken kuin hukkuva,
hetkellisesti teit aukon muuriin.

Kyllä minä haikailen, kaipaan,
aina välillä, hetkittäin.
Hetkittäin mietin, pohdin, päätäni vaivaan,
olisitko voinut olla viereilläin?

Heti, kun pääsen taas sopivan matkan päähän,
muurin aukko korjaantuu.
Silloin sydämessäni tulee selvyys tähän:
Vain näin se pelastuu.