silta...

Elämäni on hauras kuin silta jalkojeni alla.
Kuin sydän joka liian käytön jälkeen vain lakkaa käymästä.
Tänään minä muutun.
Sanon vaikka tiedän ettei minussa tapahdu mitään.
Olen kuin sitruuna joka puristetaan mehuksi. Minussa ei ole enää halua mihinkään.
Liian paljon pettymystä pienen ihmisen elämässä.
Odotan siihen asti kunnes se silta hajoaa ja putoan kuiluun...
Muuten jatkan tavallisesti.
Ihmisten keskuudessa.
Vaikka olenkin pimeydessä.