Mielikuvitusretki

Olen tullut metsän reunaan,
pysähdyn hetkeksi miettimään uskallanko astua vihreän lehtikatoksen alle..
Metsän siimeksestä kuuluu kutsuva satakielen laulu. Astun pienelle polulle, samaa polkua käyttävät näköjään myös muurahaiset, koitan olla tallomatta niitä pieniä ahkeria otuksia.
Kumarrun ihastelemaan saniaisen alkuja, kummallisia kiekuroita vaaleanruskeassa nukkapeitteessään, ovat jänniä kuin ulkoavaruudesta peräisin.
Yhtäkkiä huomaan olevani keskellä viidakkoa, linnut ovat vaihtuneet papukaijoiksi ja sammalet viidakon kerroskasvillisuuteen, Kuljen edelleen polkua pitkin, näen korkeita puita joita pitkin kasvaa liaaneja ja ties mitä eriskummallisuuksia.
Melkein huomaamattani saavun pienelle aukiolle jonka keskellä on hyvin kirkasvetinen lähde, kurkotan ja koitan nähdä lähteen pohjan mutta se on syvällä ja koska vesi väreilee niin erotan vain kimaltavia pisteitä siellä täällä, kuin kristalleja. Laskeudun makaamaan vatsalleni lähteen reunalle ja työnnän käteni veteen, se on virkistävän kylmää. Ihmettelen hetken surinaa kunnes paikallistan äänen lähtevän kolibrien siivistä, ne juovat mettä eksoottisista huumaavan tuoksuisista kukkasista. Suljen silmäni ja hengitän syvään raikasta metsäntuoksuista ilmaa,yhtäkkiä kuulen tutun äänen, herään kuin unesta, avaan silmäni, varis tuijottaa minua männyn oksalta ja raakkuu käheällä äänellään. Hymyilen itsekseni ja lähden kävelemään kohti metsänlaitaa, mustikan varpujen reunustamaa muurahaispolkua pitkin.