Sieluni on sirpaleina,
palasina lattialla.
Sydän syvän mustana,
kahleet ympärille kiedottuna.
Tunteet täysin tukahdettu,
tyhjyyteen kadotettu.
Mutta silti läpi mustan ja harmaan,
näen auringon haalean hauraan.
Ja tiedän, että vielä joskus,
se tulee loistamaan kirkkaampana kuin koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo, niin kaunis! Kylmiäväreitä tuli tätä lukiessa.