Nimetön

Miten minä kerran toivoinkaan,
että sinun olisi kerran minun.
Miten minä hainkaan
lohdutusta
rakkautta
ymmärrystä
sinulta, joka
ei ole näkevä tuskaa,
murhaa.

Kaikki mikä oli minun
oli myös sinun,
jos olisit vain ojentanut kätesi
pyytänyt, hetken katseella
olisit nähnyt.

Vieras ihminen
suo minulle sen,
mihin sinä olet kykenemätön
oppimaton, sokea

En sano pahaa sanaa sinua vastaan
Sinä olet rakkauteni
Sinä olet minä.