Kunnes oli hyvästien aika

Kun olin heikoimmillani
Poljettuna maahan
Sirpaleiksi särkynyt
Hyväksi käytetty
pahoinpidelty
Kaikkien rajojeni yli kävelty

Silloin sinä tulit maailmaani
kun vasta rakensin muurejani
Eikä sisäpuolella
tuntunut turva
Ihoni ei kestänyt kosketusta
Eikä sydämeni uusia tunteita

Jaksoit odottaa
Tukea
Ja katsoa
Kuka minä olin kaiken alla
Olit mitä tarvitsin
Kunnes oli hyvästien aika

Muurit ovat yhä täällä
Nyt uskallan niistä ulos kävellä
Sinä olet aina sydämessä 
Vaikka et ole sitä näkemässä