valo.

Runoilija unelmoija

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.1.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Uupunut kulkija, liian suurista unelmista...
 

enköhän jo uskalla avata silmäni
ei pimeyskään ikuisesti voi kestää

ja vaikka kestäisikin
se on pimeää vain siksi
että sitä kutsutaan sillä nimellä

ei vaan jaksa olla enää surullinen
eiköhän tämä ole jo nähty

pienikin valo näkyy kauas
kun on tarpeeksi pimeää

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Juu... Eiköhän se voi, jos asenne antaa myöten. Uskonpa ettet ole nähnyt vielä niinkään paljon että sinulla olisi oikeus luovuttaa. Mieti mitä olet saavuttanut ja mieti mitä se kaikki merkitsisi jollekin muulle...

lohduttava runo. myönnän, sai kyyneleet silmiin. itse juuri yritän pyrkiä ulos sieltä pimeydestä. kiitos tästä, se antoi voimia jaksaa.

Pimeys asuu niin kauan sydämessämme kuin itse annamme, raota ihmeessä ja tunne auringon säteet harteillasi, hymyile ja sinäkin hohdat!
Heitä kengät pois! kokeile kuinka jalka tykkää, vaihda tsimmareihin...syystalvella ehtii kaivella valontunteina niitä talvivaatteita.

Hieno oivallus asuu runossasi.

 

Käyttäjän kaikki runot