Pelkkiä pelureita vain, on elämä eteeni tuonut, missä olet sinä, joka olet elämäsi minua odottanut...ja minä sinua...sinä, joka tahtoisit päiväsi aloittaa vierestäni, iltaisin puristaa minut kainaloosi ja nukahtaa vierelleni...joka oikeasti tahtoisit rakastaa ja rakastaisitkin, jolle minäkin, kerran vielä, tässä elämässäni, uskaltaisin ojentaa sydämeni ja vastalahjaksi rakkauteni ja kaiken kauniin, mitä minussa on...missä olet, Sinä...
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
