Nimetön

Kertoisitko sinä, herra psykiatri, notta miksi pitäisi vain jaksaa? Joka kerta sinä sanot sen jossain välissä, muttet koskaan että miksi..

Sinä varmaan luulet että olen myöhäisteini.. yksi niistä 16vuotiaista joiden elämä on niin rankkaa kun heidän koiransa on kuollut.. minä en muuten itkenyt kyyneltäkään kun koirani kuoli..

Ota omalle kohdallesi kaikki se mitä olen sinulle kertonut, ota kaikki se sydämeesi ja pyörittele sitä siellä.. sitten kun olet oikeasti osannut asettaa itsesi minun asemaani, katso sitten minua silmiin ja sano ne sanat.. "pitäisi vain jaksaa" jotta minä voin kysyä sinulta että "miksi?"

Olen jo teini-iän ohittanut sekä fyysisesti että psyykkisesti.. minulla on ihan oikeasti hätä.. en syytä sinua mistään.. mutta sinusta ei vain ole apua. tiesin sen ensimmäisenä päivänä kun luoksesi tulin.
Tuokaa kaikki maailman parhaat psykiatrit tänne, niin minä voin sanoa heille kaikille ettei heistä ole mitään apua.. Se mitä minä haluaisin teidän tekevän, on sanoa minulle.. Mistä on apua?