Taivaasta synnytetty.

Hiljaa odottaa ikäistänsä vanhempaa,
ikäistänsä vahvempaa rinnalle seisomaan.
Katsomaan tähtiä ja niistä kertomaan
kuinka yksi tähti on äiti ja toinen on isä
ja he heiluttavat meille alas ja hymyilevät.
Sanovat, että nyt heillä ei ole enää kipuja.

Joku joka seisoisi siinä, katselisi kyyneleitäni.
Etsisi minulle ne tähdet, kun pilvet peittävät taivaan.
Näyttää minulle tien kotiin ja suojelee jalkojani kiviltä.
Kertoo kuinka oksat tekevät ristejä ja
lehdistä muodostuu sydämiä.
Sanoo, että ne ovat minua varten siinä.

Illalla uneen peitän pään ja annan kuvien vyöryä sisään.
Kuvia ystävistä, pettämättömistä lupauksista ja
sisaruksista. Siskoista, jotka pitävät minusta huolta,
ohjaavat minua oikeaan.
Veljistä, jotka suojelevat pimeältä.
paljaalta maailmalta ja raa'alta valolta.
Kuvia niistä, jotka eivät luovuta
vaikka maailma luovuttaisi.

Hymysi on minulle voimavara, naurusi elämän ehto.
Päiväni olisivat pimeitä kuin yö,
jos en näkisi sinua.
Silmäsi tuovat valon elämääni.
En olisi turvassa, jos et olisi lähellä.

Kuin sisko siskolle, äiti isälle,
pelastaja pelastetulle.
Niin olet sinä minulle, turvani.