Revin sanoja silmistäni,
suustani, sydämestäni,
käsistäni, korvistani
Sanat ovat olleet raakoja
liian pitkään
Tämä loppumaton syksy on
tappanut kirjaimeni,
vesittänyt vaateeni
hiljaisiksi murhaajiksi
Kerron jo kaipuusta
ennen kuin sitä tunnenkaan
Miten voin selvitä
tästä syvyydestä?
Selite:
Vihkon reunaan raapustelua...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tässä runossa asuu vahva tunne, onneksi syksy vaihtui talveen ja lumi tuo valoa maailmaan