Viimeinen kohtaaminen särki sydämeni
kuiskasin sinulle: Rakas pieni ei mitään hätää,
ei oo mitään hätää.
Katsoit minua tummilla similläsi ja vastoisit kai ettei uutta kertaa enää tulisi,
katsoit minua syvälle silmiin kuin sanoaksi rakastan sinua.
Hiljeni tassut vaimeni sydän kultaisin, nyt olet vapaa et kipua nää.
Suru ja tuska jää, mutta hyvä olosi lohduttaa ja
kyllä hymykin joskus palaa, silloin muistot lämmitää.
Luka 7.6.2006-17.6.2020
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näin käy alussa usein, mutta sitten tärähtää.😊
Muistot ei aina lämmitä, ne vetää haikeaksi
Hyvä teos, antoi paljon ajateltavaa.🙌🌷👍