Sapatti

Hyvä, jokaisella täytyy olla edes yksi lepopäivä viikossa <3

Tämä on monitahoinen runo, johon en ihan pääse sisään. Tulkitsen, että sapattina jopa ajatukset kirjataan, niin toimeton on oltava. Ajatukset eivät ainakaan saa olla turmiollisia. Ehkä tässä on läsnä entisaikojen ahdas ajatus sapatin vietosta ja kertoja tuntee syyllisyyttä viettäesään sitä eri tavoin kun on opetettu. Mielenkiintoinen. 

Onnistunutta kerrottaa, hiljaisuus on hyvästä

Monivivahteinen runo.

Runot joissa varsinainen asia on jätetty rivien väliin löydettäväksi, ovat aina kiinnostavia. Tästä ei oikein osaa sanoa ovatko rivienväleihin jätetyt tulkinnat tarkoituksellisia, pienin viittauksin löydettäviksi kirjoitettuja, vai tahattomia eli lukijan kuvittelemia. Ehkä rivienväleissä ei olekaan muuta sanottavaa kuin lukijan kuvitettavaksi jätetty tyhjä, täytyisi tuntea kirjoittajan tyyliä ja käsiteltyjä aiheita että voisi päätellä. Niin tai näin, runo on kiehtova siinä mitä sanoo ja mitä jättää sanomatta, mieleni löytää viittauksia ehkä moneenkin suuntaan. Päällimmäisenä voimakkaasti sanottu "Tuhlaan niitä öitä, joita kukaan muu ei halunnut" joka antaa ymmärtää, että henkilön jumalanpalvonta on ikäänkuin korvike puuttuvalle rakkaudelle (johonkin sitä pitää yönsä käyttää). Runon vanhatestamentillinen jykevyys tuo mieleen jopa Mooseksen - onko pään päällä kannettava kirja Mooseksen saama lain taulujen kirja; tai ehkä se on viittaus Häneen, joka näkee ajatuksetkin (sanan mukaan: "kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä"). Lopuksi mieleni on vähän surullinenkin, että jonkun täytyy palvoa Jumalaa korvikkeena tai lain säätäminä muodollisuuksina, kun Häntä vois palvoa sydämen vapaudessa (niin ettei ihminen myöskään tule korvikkeeksi sille ainutlaatuiselle suhteelle, jonka Jumala haluaa itsensä ja ihmisen välille luoda). Minulle sapatti, vaikka en sitä säännönmukaisesti joka lauantai vietäkään, on sapattiaterialla alkava erityinen juhlan ja levon vuorokausi, jossa sisin hiljenee olennaisiin. Surullista onkin, että katolinen kirkko hävitti kristillisen uskon juutalaiset juuret ja juhlapäivät, siirtäen myös sapatin sunnuntaille. Teko paalutti korvausteologiaa ja kylvi siemenet kirkolliselle antisemitismille.