Tahdoin, että kuuntelisit.
Tahdoin, että ymmärtäisit.
Tahdoin vain hetken.
Hetken, jona olisimme olleet vain me.
Me kaksi ja suuri punainen kahvimuki.
Nuo ajat ovat kuitenkin menneet.
Hetkeä ei tullut.
Otan reppuni ja jatkan matkaa.
Lähdn, vaikka en tahdo.
Paikallani tukahtuisin hengiltä.
Selite:
niin... tästä se kai kiikastaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mulla on samankaltaisia tunteita nyt itelläni. sitä hetkeä jolloin olisi se ymmärrys ja täysi kuuntelemisen taito ei tullutkaan.. hieno runo!
Jotenkin hellyyttävä tuo punainen kahvimuki, vaikka pitäisikin sisällään kenties joitakin syvempiä merkityksiä.