tulit usvaisilta soilta
ja virvatulten liekeistä
tulit olemiseen
astuit olevaiseen
häikäisevä valo
taakka silmille
karkeat käteni koskettavat
mutta eivät tunne
pitävät kiinni
mutta eivät tartu
jätit kasvosi valoon
tavoittamattomiin
vaille mahdollisuutta
hylätä verkkoni ja veneeni
ja etsiä sinut taas
viimeisistä sanoistasi
on kulunut pitkä aika
olen ratsastanut tasankoja
pitkin ja poikin
huutanut ohikulkijoille
kysynyt väsyneesti
olkapääni murtuneina
totuudesta
haluaisin uskoa valheesi
uskoa kun valehtelet jääväsi
kun valehtelet olevasi poissa
vain niin vähän aikaa
kun valehtelet ettet ole
kirkasvetisen lammen unineito
leirinuotiolla laitan itseni uneen
ja tulet kiusaajaksi, naurajaksi
unien selittäjäksi, lohduttajaksi
tulet olemiseen, astut olevaiseen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
