Tammikuun ensimmäinen perjantai
niin kylmää,
mutta niin kaunista.
Tähtiharso yllämme,
ja kuu sen seurana
valaisemassa polkuamme.
Yön vaihtuessa aamuun
tähtiharso repeilee
ja kuu siirtyy loitommas.
Valo sarastaa oikealta
paljasten kasvosi.
Huomaan
suupieliesi kääntyneen hymyyn
ja silmiesi tuijottavan tyhjyyteen.
Kätkien sisälleen jotain
niin kaunista
haurasta
ja haavoittuvaista.
Jotain omaperäistä
jotain mysteeristä
jotain,
mistä haluan vielä ottaa selvää.
niin kylmää,
mutta niin kaunista.
Tähtiharso yllämme,
ja kuu sen seurana
valaisemassa polkuamme.
Yön vaihtuessa aamuun
tähtiharso repeilee
ja kuu siirtyy loitommas.
Valo sarastaa oikealta
paljasten kasvosi.
Huomaan
suupieliesi kääntyneen hymyyn
ja silmiesi tuijottavan tyhjyyteen.
Kätkien sisälleen jotain
niin kaunista
haurasta
ja haavoittuvaista.
Jotain omaperäistä
jotain mysteeristä
jotain,
mistä haluan vielä ottaa selvää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit