Runoilija metsämieli

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 9.12.2015
Viimeksi paikalla: 28.12.2015 22:03

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kun onnistun kiteyttämään tunteen kielikuvaan, en tiedä voiko elämässä olla kauniimpaa hetkeä.
 

Sinun kaikkeutesi

Sinun kaikkeutesi on keskeneräinen
ja lohduttomuudessaan musta.

Olet liian raskas keveyteeni
ja miten suren kiertoratojemme erilaisuutta.

Mutta vaikka pimeytesi vahingoittaa minun,
pistää minut horjumaan kuun varjopuolella,

on sinussa liikaa minua,
jotta voisin täysin siirtyä uusiin aurinkokuntiin.

Kun sommittelet kuuta sormiesi väliin,
heijastuu minun loisteeni sinulle sen kasvoilta.

Ehkä joskus ymmärrät katsoa minua niin,
että häikäistyt.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kaunis runo, ihana :) voi että miten osuvasti kirjotit tähän nykyiseen tilanteeseeni :)
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Keveyttä ja syvyyttä runossasi...avaruudellinen tilanne antaa aiheen kurkotella tähtiin...toiseksi viimeinen säe sykähdyttää.
 

Käyttäjän kaikki runot