Sihinää ja supinaa

Isäntä istuu lauteilla
miettii niitä
ja vähän näitäkin
pohtii omaa elämää
onko sitä ollenkaan

löylyn henki sihisee
murheet mielen katoaa
hiki huuhtoo kyyneleet
kuumuus karkottaa
pahat henget unholaan

saunatonttu juttelee
kuiskuttaen selittää
kehottaa etsimään
lämmön ja pehmeyden
nautinnoissa leijumaan

vaikkei mies huomaa
eikä kuule
löylyn hengen sihinää
ja saunatontun supinaa
silti opit tarttuvat

eikä aikaakaan
kun ukko kuivaa ihoaan
puhtain mielin hymyilee
muuttunein ajatuksin
kosketusta himoitsee

niin paljon
tukahtunutta lämpöä
isännän sisällä
pääsyään odottaa
valtoimenaan hehkumaan
jos vain ulos osaisi

ehkäpä osaa
päivä päivältä
yhä paremmin

kunhan uskaltaa