päivästä toiseen
keinun rakkaudessa
kaarnalaivana ulapalla
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
päivästä toiseen
keinun rakkaudessa
kaarnalaivana ulapalla
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Tulehentuijottaja | Läheisyys. | 28.2.2011 | 11 | Runo |
Tulehentuijottaja | Kun on lapsi. | 25.2.2011 | 4 | Runo |
Tulehentuijottaja | 2-vuotias. | 21.2.2011 | 2 | Runo |
Tulehentuijottaja | Äitiyden kipupisteitä. | 21.2.2011 | 1 | Runo |
Tulehentuijottaja | Keskellä arkea. | 8.2.2011 | 6 | Runo |
Tulehentuijottaja | Prahaan. | 18.12.2010 | 1 | Runo |
Tulehentuijottaja | Tuuleentumassa. | 1.11.2010 | 6 | Runo |
Tulehentuijottaja | Vuosista. | 30.9.2010 | 1 | Runo |
Tulehentuijottaja | Ulapalla. | 19.9.2010 | 3 | Runo |
Tulehentuijottaja | Kyyneleenpyyhkijä. | 17.7.2010 | 0 | Runo |
Kommentit
Erikoisen kaksijakoinen tunnelma on runosi pohjalla, ainakin minun mielestäni.
Täysin vastakkaiset tunteet tulevat vuoroin esiin.
Ensin huolettoman luottavainen tunnelma, jossa rakkauden aallot keinuttelevat turvallisesti eteenpäin ja luettuani uudelleen keinunta on holtitonta liikettä, jossa ei itse voi ohjata kaarnalaivaansa ollenkaan se vaan keikkuu jonnekin päämäärättä, pysyen kuitenkin vahvasti pinnalla, koska oman tunteen nimi on edelleen rakkaus, joka ei kuitenkaan saa vastakaikua. Esim. tuulena tiettyyn suuntaan.
Siis tuulenpuuskaa, joka antaisi alkuvauhdin uuteen suuntaan, odotellessa voi jatkaa keinuntaa.
Keveän luottavainen tunnelma.
Semmosta keikkumista se pyrkii olemaan.