Hymyilen hiljaa
vahingon iloisena
vääristynein kasvoin
kuin vahanukke
mieleni hiljainen
ulapan kaukaisilla aaloilla
kohisten kuin koski
kerman heinäisessä vedessä
tunnen sisälläni
kuvitetulla ihollani
pisamaisella pinnallani
tulenpunaisilla hiussuortuvillani
vihaa rakkaudessa
kuin syksy menettäen kaiken
vaivalla kasvattamani
taivaan tuuliin maan alle.
Selite:
Mistä näitä kumpuaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on sitten hyvä!
Tää on kuule tosi hyvä!
Miten onnistuitkin saamaan sisälleni hykerryttävän olon, että voikin yks runo antaa näin paljon iloa.
Kiitos kaunis Sinulle.
Syksyssä uuden kasvun alku