Yön varjot vaihtuvat,
hiljaiset käyvät kulkijat.
Vanha pihlaja värisee kastepisaroissa,
vielä virtaa voima juurissa.
Pysähtyy nainen vierelle sen,
aivan kuin jotain odottaen.
Kaivaa pienen pullon helmoistaan,
korkin avaa ja varrelle pihlajan sisällön valuttaa.
Uhri viiniä virtaavaa,
toive hiljainen täyttyä saa.
Nousee siivilleen yön linnut,
joku vierelleen on hiljaa tullut.
Kuin huomaamatta lähtevät kulkemaan,
matkaa käsikkäin taittamaan.
Joskus on hetkiä,
kun sanat vain ovat turhia.
Yksi katse riittää kertomaan,
mitä meni pihlajalta toivomaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
