Tulilinjalla!

Olen valitettavasti saanut oman elämäni käänteiden kautta havaita, kuinka televisio ja Internet todellakin lisäävät väkivaltaa. Vielä vuosi sitten en katsonut televisiota laisinkaan, enkä käyttänyt juuri koskaan Internetiä. Nyt minulla kuitenkin on televisio, josta seuraan suosikkiohjelmaani Pikku kakkosta. Vierailen myös viikoittain kyseisen ohjelman kotisivuilla.

Silloin, kun televisio ja Internet eivät vielä kuuluneet elämääni olin lauhkea kuin lammas. En olisi voinut edes hurjimmissa kuvitelmissani tappaa hyttystä, hämähäkistä puhumattakaan. Kuitenkin jo samalla viikolla, kun televisio ja Internet olivat astuneet elämääni, hankin pullon Raidia ja ankara ajojahti saattoi alkaa. Jahtasin asunnossani majailleita hyönteisiä suorastaan verenhimoista intoa puhkuen. Tunsin äärettömän voimakasta iloa uhrien lukumäärän kasvaessa. Muita syitä, kuin television ja Internetin, en keksi tälle suunnattomalle muutokselle, joka minussa tapahtui varsin lyhyen ajan kuluessa. Noiden kahden, television ja Internetin, lisäksi mitään muuta uutta, jolla olisin voinut murhanhimoisuuteni selittää, ei ollut elämääni tuolloin tullut.

Itse tyydyn ainakin toistaiseksi purkamaan väkivaltani hyönteisiin, mutta valitettavasti jotkut valitsevat ihmiset uhreikseen. Tästä on esimerkki Uutisgurun 2.11.2002 julkaisemalla Internet-sivulla. Kauppakeskus-Myyrmannin jälkeiseen keskusteluun osallistuneet Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja pääsihteeri ilmaisivat mielipiteensä siitä, että televisio, Internet ja tietokonepelit välittävät liikaa väkivaltaista aineistoa.

Uutisgurun mukaan onkin tutkittu tosiasia, että televisiossa muun muassa uhkaillaan, tapetaan ja pahoinpidellään kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Tämän asian on tutkinut ainakin Suomen Kuvalehti vuonna 2001. Sananvapauteen vedoten asialle ei ole tehty mitään. Mielestäni sananvapaudesta pitäisi kuitenkin tinkiä, jotta lapset ja nuoret välttyisivät näkemästä raakuuksia lähes jatkuvalla syötöllä. Toisaalta asia ei ole aivan yksinkertainen: uutisethan on usein yksi television väkivaltaisimmista ohjelmista. Uutisissakaan ei välttämättä tarvitsisi näyttää aivan kaikkea tapahtunutta. Totuus on tietenkin kerrottava, mutta pitäisi miettiä, riittäisikö kaikista raaimmissa tapauksissa pelkkä asiasta kertominen ilman kuvamateriaalin välittämistä.

Päävastuu lasten kasvatuksesta on tietenkin lasten vanhemmilla. Valtiovallan pitäisi kuitenkin osaltaan tukea vanhempia tässä vaikeassa tehtävässä. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole jatkuvasti mahdollisuuksia valvoa lastensa tekemisiä. Ehkäpä vanhemmat voisivat yrittää innostaa lapsensa kehittävien harrastusten pariin. Itselläni ei lapsuudessani ollut juurikaan aikaa istahtaa television tai tietokoneen äärelle, sillä vapaa-aikani kului kehittävien harrastusten, kuten partion, 4H-, lennokki- ja keilailukerhon parissa.

Olen huomannut sauvakävelyn olevan nykyään erittäin suosittu harrastus keski-ikäisten ja vanhusten keskuudessa. Vanhemmat ja isovanhemmat voisivatkin juurruttaa sauvakävelyinnostuksensa lapsiin jo pienestä pitäen. Koko suku vaan yhdessä sauvakävelylle, niin eivätköhän marketit saa jatkossa olla rauhassa!