Www.uniomystica.fi -sivun mukaan laiskuus on negatiivinen olotila. Laiskalla ei tunnu olevan energiaa mihinkään ja kaikki tuntuu ikävystyttävältä. Itse en koe laiskuutta näin kielteisenä asiana. Kaikki ei suinkaan tunnu ikävystyttävältä laiskotellessani ja energiaakin riittää aina johonkin, esimerkiksi ajattelemiseen.
Positiivisemmin mielin laiskuuteen suhtautuu myös Jyrki Piispa, johtava ja ainoa laiskuustutkija, joka valmistui maisteriksi vuonna 1996 Joensuun perinteentutkimuksen laitokselta. hänen gradunsa aiheena oli suomalainen laiskuus. Veli-Pekka Leskelä on kirjoittanut Piispan ajatuksista ”Laiskallakin on virkansa – Vapaa-ajan ammattilaiset näyttävät rentoutumisen mallia työn sankareille” –artikkelissaan. Piispan mukaan laiskuus on suomalaisuuteen perinteisesti kuuluva ominaisuus, vaikka tästä mielellään vaietaankin tutkimuksissa ja keskusteluissa.
Piispaa selvästikin ärsyttää suomalaisten suunnaton arvostus työtä kohtaan ja työttömien halveksinta. Hänen mielestään työtä tekevien ihmisten ei pitäisi tuntea katkeruutta työttömiä kohtaan: työstähän saa palkan. Itsekin olen sitä mieltä, että työ on aivan liian arvostettu asia Suomessa. Työttömäksi joutunut ihminen voi jopa ajautua itsemurhaan! Tällöin voi todellakin puhua työn yliarvostuksesta. Monista ihmisistä tulee myös päihteiden tai masennuslääkkeiden suurkuluttajia työttömyyden seurauksena. Ihmisten asenteissa työntekoa kohtaan olisi siis parantamisen varaa!
Itse en ole paljoakaan töitä tehnyt elämäni aikana, enkä aio hakea kesätöitä ensi kesäksikään. Mielestäni opiskeltuani jotakuinkin vuoden enemmän tai vähemmän ahkerasti olen kesälomani ansainnut. Aion laiskotella ja ottaa rennosti kesällä, enkä pode tämän vuoksi huonoa omatuntoa. Kuntoutustukeahan saan kesälläkin, joten rahakaan ei muodostu laiskottelun esteeksi.
Piispan mukaan jokaisen onkin hyvä omaksua hieman laiskottelemisen näkökulmaa, koska muuten ei jaksa tehdä töitä. Levähtämisen oppiminen auttaa Piispan mukaan myös ymmärtämään erilaisuutta itsessä ja muissa, niissäkin, joille elämän sisältö on työn sijaan joutilaissa hetkissä. Piispa onkin varsin oikeassa mielipiteineen. Ihminen, joka tekee ahkerasti töitä koko valveillaoloaikansa ja mahdollisesti tinkii yöunistaankin työnteon takia, sairastuu mitä ilmeisemmin ennen pitkää burn outiin tai johonkin muuhun.
Piispan mukaan lepo onkin työn toinen puoli: ilman lepoa ei ole työtäkään ja päinvastoin. Vapaalla olemisen taito häviää, jos vapaalla olevia ihmisiä ei ole. Tällaisia ihmisiä Piispa nimittää levon sankareiksi, jotka ovat hänen mukaansa aivan yhtä arvokkaita kuin työn sankarit, vaikka eivät ansaitsemaansa arvostusta saakaan.
Itsekin voisin pitää itseäni levon sankarina. Minulla onkin melko paljon kokemusta laiskottelusta. Joskus puheluni saattavat venähtää monen tunnin mittaisiksi vain siksi, etten jaksa sulkea puhelinta. Viime viikolla lähdin ulos ilman kenkiä ja takkia, koska en jaksanut pukea niitä ja istuin varmaankin lähes tunnin mattotelineellä, koska en jaksanut mennä sisälle.
Toisinaan olen kuitenkin hyvin ahkera. Aion lähteä pääsiäislomalle polkupyörällä, vaikka matkaa kertyykin yli 200 kilometriä ja tietysti palaankin lomalta pyöräillen. Tuon loman aikana tulee muutenkin pyöräiltyä, joten yhteensä pyöräilykilometrejä kertynee noin 700. Toinen esimerkki ahkerasta puolestani liittyy kirjoittamiseen: kirjoitan nyt kolme esseetä, vaikka näitä esseitä ei tarvitsisi kirjoittaa enempää kuin yksi kappale. Olenkin mielestäni nuoresta iästäni huolimatta ymmärtänyt sekä laiskuuden että työnteon merkityksen ja osaan hyödyntää ymmärrystäni elämässäni. Toivottavasti voin omalla esimerkilläni auttaa niitä ihmisiä, joiden elämässä laiskottelu ja työnteko eivät ole yhtä hyvässä tasapainossa kuin omassa elämässäni!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
