Vaikka pitkän matkan olen tehnyt
en vieläkään valmis ole
Jaksathan odottaa
Lehteni vielä supussa
kukkanikin vielä nupussa
Jaksathan odottaa
Kunnes tuuli tarttuu hiuksiini
aurinko kasvoillani
ja voin levittään siipeni
Nousta korkealle ja nähdä
kauniin maan
Jaksathan odottaa
Kun aamu herää varjoista maan
Kukkani aukeaa, yön ollut nupullaan
Puhjenneena ruusuna, tuoksuna suloisena
Kun sinä puhaltelet kastehelmiä
väriseville lehdilleni
Silloin minä haluan painautua
Hiljalleen syvemmälle syliisi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana...todella kaunis!
Herkkää ja kaunista. Tässä on lämmin tunnelma.
Odotuksen hekumaa tihkuu runosi!
Hieno teos!
Huikea tuon runon innoittaja, joka noin saa kirjoittamaan...osaisit varmaan ilmankin, mutta lukija tuntee rivien välistä suurien tunteiden tuoksun.
Lehteni vielä supussa
kukkanikin vielä nupussa
Jaksathan odottaa*
Todella kaunis runo! voi kun joku joskus sanoisi noin kauniisti. Varmasti jaksaisin odottaa. Taiten tehty runo!
Ystävän syli lämpöinen, myös keskellä kipujen.
Ihanan herkkä ja kaunis tunnelma.
Nämä sanasi kyllä huumaavat minut täysin.
Osaat kyllä käyttää sanoja upeasti ja runosi tunnelma nousee hienosti loppua kohden.
Mahtavaa!
Valloittavan kaunis runo.
Pidän tästä paljon. Ajatus kehittyy ja kasvaa hiljalleen hienosti kohti loppua upeassa runossasi. :)))