Viiru

Kehrää... Oi kehrää
sä enkelten luona

ja eiköhän tavata päivänä tuona

kun minunkin maallinen tomuni kuolee
ja kissa mun kissani arpeni nuolee

Viiru kun jätit, en itkenyt silloin
ne päivät on koittanut hämärin illoin

Viiru, hei Viiru
kai tuska on pois?

Ja hetkistä kauneimmat muistoina sois

Annathan aikaa
mun elämän verran

kun yhdessä tapaamme
enkelten herran.