Koskikaran kotikoski

Ei koskikara ollut vielä koskellaan,
vaikka sitä varta vasten kävelin katsomaan.
 
Istuin kosken rannassa
ihan hiljaa
ja luin luontoa
kuin avointa kirjaa.
Miten kaunis onkaan
keväinen jää
kun sitä sula vesi pyörteineen
nävertää!
 
Siellä istuskellessani
ja luonnon ihmeitä
katsellessani päätin,
että yli tämän Pengerjoen vievän tien
minä jonain päivänä myös rakkaani vien.

Esittelen kosken ja koskikarat
nuo luonnonluomat kivikkoiset vesivarat.
Istuttaisiin siellä yhdessä ihan hiljaa
ja käsi kädessä
luettaisiin tuota luonnon kirjaa.
 
Luonnosta ja mietteistäni
lumoutuneena
kotiin lopulta palasin,
ja eteisessä
kevättä täynnä olevaa
kissaani halasin.