Runoilija siskotuuli

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.6.2006
Viimeksi paikalla: 28.1.2017 23:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
18.12.1975

"...annan tuulen puhaltaa sydämeni lentoon maille tuntemattomille aavoille virroille rakkauden teille..."
 

Takaisin lähtöpisteeseen

Ei tullut koskaan satua, katkesi keijuilta siivet
kun jättiläiset talloivat viimeisimmät alleen

minä odotin jotain kaunista, jotain niin pysyvää
ristiriidoissa huutavia solmuja toivoin jonkun toisen vaivihkaa aukovan

ja vaikka loin kauniita välähdyksiä, loin rohkeutta
uusia värejä kaikkialle

niin vieläkin kaipaan sitä jotain, joka ei tässä maailmassa
pääse koskaan esille

niin ihmeellinen on tämä rakkauteni, ei se sammu, ei vaikka puukolla rintaani viillettäisiin

mutta aina uudestaan palaan samaan kohtaan toteamaan, yhä minä olen ihmisten keskellä niiden olentojen, jotka eivät koskaan voi tyytyä vähään, tyytyä siihen, mitä ympärillään tuntevat, vaan uuden ja vielä uudemman kaipaavat aina vaan kokevan

ja siksi ovat minunkin siipeni aivan kuin tuon liiskatun keijun, jättiläisen jalan alla tallotut, palasina tyhjään kadotetut

tipunkohan lopulta jaloilleen, vai tipunko niidenkin alle
vai nousenko suoraan ylös, lennän taivahalle, kohti kauneutta loputonta, kohti valoa auringon lohdutonta

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Selite: 

Pohtiva, herkkä runo

Selite: 

Se on onnea jos omille jaloilleen tipahtaa. Silloin kelpaa telluspallolla pollevana tallustaa.

 

Käyttäjän kaikki runot