Usein kovaa, harvoin pehmeää. Vaikea selittää ja ymmärtää miten toisesta aina jälki jää. Matkani mukana kulkee eletty elämä, kaikella kaipaamallani on oma aikansa. Vaikka toinen toistaan jumaloi ketään ei silti ikinä täysin voi saada. Ja silti toisiamme hajotamme, vahingossa unohdamme. Miksi onneen paljon tarvitaan mutta kipuun riittää yksi sana vaan. Silti rikkinäisestä voi saada ehjän, ei entisensä mutta uudella tavalla kokonaisen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
