nuo tutut töhrityt makasiinit
noiden iloisten syyslehtien kultainen tervehdys
mutta minne vievät
nämä loputtomat raiteet
minut
talven taakse veisivät
sinitiaisen kevätpesälle
tai sinne
missä aurinko ei unohda lauluaan
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| valokuitu | syysruno | 26.10.2014 | 5 | Runo |
| valokuitu | lumentirauksen koti | 27.4.2013 | 2 | Runo |
| valokuitu | Rikkinainen | 7.5.2012 | 0 | Runo |
| valokuitu | tuokiokuva | 9.10.2011 | 8 | Runo |
| valokuitu | Tuulentaimi | 21.6.2011 | 11 | Runo |
| valokuitu | Ennen | 21.10.2010 | 19 | Runo |
| valokuitu | matka | 12.10.2010 | 9 | Runo |
| valokuitu | ensimmäinen yö | 23.8.2010 | 15 | Runo |
| valokuitu | muisto | 4.7.2010 | 15 | Runo |
| valokuitu | muuttolintu | 27.6.2010 | 16 | Runo |
Kommentit
hieno runo, kontrastit toimivat
Herkänkaunis runo matkasta sisimpäänsä.
hyvin kaunis.
Ainakin on hyvä tehdä ajatusmatka
lämpöön ja linnunlauluun tälläisena
kostean harmaana lokakuuna.
Nätti runo.
Kyllä miekii ootan, että pääsis taas tiitisten pesille.
Sinne me kaipaamme kylmästä roudan maasta. Missä ei aurinko unohda lauluaan. Kaunista kaipuuta runossasi. Hyvin vangitset hetken. Ja tunteen. Pidän. :)
Tässä runossa on jotain niin kaunista ja koskettavaa
Ihana!