Joskus jotenkin päin,
mietin mä näin:
jälkeen toisista jäin,
kun etsiessäin löysinkin ystäväin.
Sitten siitä silloin jotenkin kaiku löytyi.
Hyytyi lumeen lada ja hyytyi myös,
mies, jolla oli kiinteistöt kiinni työs'.
Mutta syödessäni ruohoa taisin,
sanoa sen jotenkin toisin.
Etsittyäni ja löydettyäni palan rauhaa,
voin kiittää Luojaa, kun suojasäätä lauhaa,
saa sydän päiväsaikaan jauhaa,
ja lopettaa kauhaa hakemasta.
Pakastimessa on kesäkeitto,
peitotessa pakkaslunta,
voi kuvitella, että kesäkeitto valtakunta,
on pitkää ja valkeaa, mutta keveää unta.
Taulun keskellä on valkea pilkku,
ja minulta pyörästä katosi vilkku,
kun käsistä loppuivat voimat,
ja talkoissa iskin peukaloon,
kun käteni haparoivat.
Muutenkin pitkämielisyyden kiitos,
voi olla vaikeaselkoinen siitos,
välillä kahden kansalaisen,
joiden nälkäiseen vatsaan ei käy leipä, ei.
Mutta mitäpä tuosta,
etten jaksa juosta.
Kun kuudennella kerralla,
voin seisoa tien vierellä,
ihmettelemässä, mitä herralla,
mahtaa tänään olla päällä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
