Älä mene pois, ole kiltti...

Olet aina niin aito,
se on elämässä tärkeä taito!
Pirteä ja rehellinen,
hauska ja ystävällinen.
 
Olet luottamuksen arvoinen,
oon huomannut sen.
En haluais päästää sua pois,
olisit ystävänä, se parhautta ois.
 
Ois kiva joskus vielä jutella,
kuulumisia vaihdella.
Facessa vaikka kirjotella,
niistä näistä vaan rupatella.
 
Kunpa oisin tavannut sut muualla,
ei tiiä millasia ystäviä voitas olla.
Toista sunlaista sais kauan ettiä,
”Onko ees sellasta?” pitäis kyl hetki miettiä.
 
Oon aina ollu huono puhumaan,
mut hyvä, vaikka ite sanonkin, kirjottamaan.
Mut jotain taikoja teit kai mulle,
pystyin vaikeistakin välillä puhumaan sulle.
 
Luottamus oli aina vähintään sata,
piti vaan selvittää oman pään esterata.
Pikkuhiljaa etenen suossa rämpien,
kohti avoimuutta, vaikkakin hieman empien.
 
Kerroin viesteissä myös salaisuuksia,
sulle oli niistä helppo kertoa.
Tuntui oikeesti siltä, et sua kiinnostaa,
jaoit myös paloja oman elämäsi tarinaa.
 
Ei se aina ollu kuitenkaan ”pala kakkua”,
joskus taisin jopa tosissani suuttua.
Saatoin tarvita jotain ihan muuta,
mut oma vikani, kunnen avannu suuta.
 
Mun jumitukset kai usein johtui siitä,
et alkoi itkettää ja tuntui, etten riitä.
Tai pohdin liikaa, voiko näin oikein vastata,
ja sit oli tilanteeseen liian vaikee palata.
 
Olet aina todella läsnä, lähellä,
upea persoona, sitä ei kai kukaan kiellä.
Sun katse on lempeä, mut syvä,
ihan ku näkisit suoraan sieluun, onko se sit hyvä?
 
Pelkäsinkin ehkä katsoa sua silmiin,
ajattelin, et arvostelisit mua, niinku jotai filmii.
Pikkuhiljaa se itseinho kuitenkin hälvenee,
mut aika loppuu kesken ja muuri taas lähenee.
 
Mun oli alusta asti hyvä olla,
mut piilotin sitä, pelkäsin olevani täys nolla.
Voisin jäädä enemmänkin juttelemaan,
joskus ois ihan asiaa, joskus muuten vaan.
 
Aika kuluu aina liian nopeaan,
miks tartun aina mahdottomaan?
En oo unohtanu montaakaan hetkeä,
miks joku voikin olla niin tärkeä?
 
En tiedä mitä voisin vielä sanoa,
en osaa tätä tunnetta sanoiksi pukea.
Olet uskomaton ihminen,
toivon todella: tiedäthän sen?
 
Älä katoa mun elämästä,
vaikea miettiä, miten selviän tästä.
Toivon, ettei tää ois tässä,