Rakkaudesta kärsinyt kitupiikki
istuu ikkunan edessä
tuijottaa katulampun alle
siellä tyttö poikaa hyväilee
oli se hänelläkin joskus
hyvä vaimo ja talolaina
nyt jäljellä vain talo
ja nuhruiset muistot
joita ei halua jäädä selaamaan
Päivittäin hän tarkastelee
kuolleita kaktuksiaan,
ne eivät ikinä enää kasva
ei vain saa heitettyä pois
ne ovat joskus kuitenkin
istutettu kestämään
Tyttö lähtee lampun alta,
poika jää perään katsomaan
ei ymmärrä hänkään
satukirjojen jyrkkiä käänteitä
hänellä ei kuitenkaan ole edes
kuolleita kaktuksia lohtuna
Selite:
Tarinaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
