Pimeän meren rannalla
aallot vyöryvät pois
suoraan avaruuteen
jatkavat säteilynä
ikuisesti tyhjyydessä
Oikeasti olemme kaikki
kultakalan vatsassa
ja kun yritän huutaa tuuleen
akvaarion lasi värähtelee
havaitsemattoman vähän
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| sadeyö | Allegoria 2 | 23.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Allegoria | 19.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | 4 sekuntia ennen heräämistä | 8.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Aurora | 7.1.2015 | 1 | Runo |
| sadeyö | White Noise | 6.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Identiteetti | 5.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Rajattomuuden pelko | 5.1.2015 | 2 | Runo |
| sadeyö | Väärän kevään päivä | 2.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Tarinoita kahdesta kaupungista | 2.1.2015 | 0 | Runo |
| sadeyö | Venetsia, jälleen | 2.1.2015 | 0 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
hieno runo, meri ja avaruus, tässä on tilaa, jonka hetkessä viet kultakalan vatsaan ja akvaarioon, ainakin tila ja tilanne vaihtuu, mielenkiintoinen
Kaunis runo.