On aikaa,
vaipua
mystiseen
taikaan.
Hiivin yksinäni
sänkyyni
en heti unta
saa miettein.
Pääni kääntyy
katsoen viereistä
tyynyä, jossa
ei ole ketään.
Kuvitukseni
varjo vain,
odottaen,
olisi aikaa.
Hetken kuiskaillen,
hyväillen ja
suukotellen
yön sumuun nukahtaen.
Odotan yhä
tyynyn painautuvan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista niin kaunista surullista..minä eläidyin samaa ei näy päätä tyynyllä mitä tein väärin...vai miten ..en ymmärrä..mut sun runosi tuo hänet mieleeni...monta viikkoa ei häntä näy...tulee yksinäinen juhannus.vai tuleeko.luoja tietää.huh tyynylle jäi tuoksusi..miehen