Pienenä, mitättömänä
Halusin jotain suurempaa
Näyttävämpää, komeampaa
Olla jotakin hienoa ja kaunista
Edelleen pienenä, isoissa saappaissa
Suurennuslasin alla kasvan kokoa
Jokaista liikettä tarkkaillaan
Kaikesta oudosta rangaistaan
Vähäisestä se voi olla joskus kiinni
Valttikortit kun olis käteen jaettu toisin
Värisuoraa, kolmosia, täyskättä, paria
Edes jotain, mutta ei. Pelkkää petosta
Petosta, että elämä muka aina voittaisi
Aina paistaa se aurinko sinne risukasaankin
Mutta itse pelkään oikeastaan sitä aurinkoa
Tuurillani se muuttaa suurennuslasin polttolasiksi
Jään alle, avuttomana, tuliseen pisteeseen
Paahdun hengiltä, sydän sulaa liekeissä
Tuleni tuhoava voima kietoo sisäänsä
Vapauttaen kaikesta maallisesta tuskasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aivan upea runo. kiitän siitä, tunnelma oli kovin tuttu.
Sivut